Vähän kerralla, jonkuverran päivässä. Kaikki löytyy, eilen kelkka.
Vedenjakaja
Tarinaa pohjoisen mökiltä ja milloin mistäkin.
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
tiistai 11. helmikuuta 2014
Pohjoiseen vihdoinkin
Eilen tein päätöksen että nyt on lähettävä mökille tai mihin tahansa. Kaikenlaisten vaivojen ja vaikeuksien keskellä mennyt syksystä lähtien. Alkoi tuntua että jos en nyt lähde kotoa edes vähäksi aikaa jonnekkin, en pääse koko talvena minnekkään.
Onneksi havahduin kun tuli juttua koululaisten talvilomista, nehän alkavat ensiviikolla...vr:n sivuille ja äkkiä, tällä viikolla liput vielä normaalihintaisia, perjantaina muuttuu sesonkihinnoiksi ja hinta nousee rajusti.
Sain autojuna- ja makuuvaunupaikan tälle päivälle, muut päivät olivat täysiä, otin tietysti. Ei kun vauhdilla pakkaamaan tavaroita, auto tulee aina täyteen kaikenlaista vietävää kun onhan mökki vuosia ollut minun toinen koti. Nyt on kaikki kasassa ja auto junaan klo 18.00 Pasilassa, lähtee klo 19.00. Aamulla klo 07.50 Rovaniemellä, jossa muutamia hankintoja ja asioita ja sitten vaan ajoa reilu 200 km ja olen perillä.
Odotettavissa on monta tuntia lumen lapiointia, traktori käy linkoamassa vain tien perille. Saa nähdä kuinka jaksaa, olkapäätä on hoidettu fysioterapiassa jonkun aikaa mutta ei se kunnossa ole. No, ei minun tarvi kiirehtiä, kunhan sisälle pääsen ja saan kämpän lämpenemään, ei ne lumet sieltä karkaa vaikka osan jättäisi seuraavalle päivällekkin. Viime tietojen mukaan paikalla on 85 cm lunta ja lauhaa on nyt sielläkin.
Tällaista nyt, kalanpyyntiin tekee mieli ja uusi outo innostus, pakuri, sitäkin pitäisi etsiä.
Onneksi havahduin kun tuli juttua koululaisten talvilomista, nehän alkavat ensiviikolla...vr:n sivuille ja äkkiä, tällä viikolla liput vielä normaalihintaisia, perjantaina muuttuu sesonkihinnoiksi ja hinta nousee rajusti.
Sain autojuna- ja makuuvaunupaikan tälle päivälle, muut päivät olivat täysiä, otin tietysti. Ei kun vauhdilla pakkaamaan tavaroita, auto tulee aina täyteen kaikenlaista vietävää kun onhan mökki vuosia ollut minun toinen koti. Nyt on kaikki kasassa ja auto junaan klo 18.00 Pasilassa, lähtee klo 19.00. Aamulla klo 07.50 Rovaniemellä, jossa muutamia hankintoja ja asioita ja sitten vaan ajoa reilu 200 km ja olen perillä.
Odotettavissa on monta tuntia lumen lapiointia, traktori käy linkoamassa vain tien perille. Saa nähdä kuinka jaksaa, olkapäätä on hoidettu fysioterapiassa jonkun aikaa mutta ei se kunnossa ole. No, ei minun tarvi kiirehtiä, kunhan sisälle pääsen ja saan kämpän lämpenemään, ei ne lumet sieltä karkaa vaikka osan jättäisi seuraavalle päivällekkin. Viime tietojen mukaan paikalla on 85 cm lunta ja lauhaa on nyt sielläkin.
Tällaista nyt, kalanpyyntiin tekee mieli ja uusi outo innostus, pakuri, sitäkin pitäisi etsiä.
sunnuntai 25. elokuuta 2013
Pyöräilyä
Kohta 3 viikkoa on kulunut siitä kun kaaduin kovassa vauhdissa polkupyörällä. Vasen puoli on nilkasta lähtien päälaelle asti haavoja, ruhjetta ja mustelmaa. Päässä olevaa haavaa on putsattu joka toinen päivä terveysasemalla, vuotanut tähän asti ja sen osalta viimeinen käynti hoidossa pitäisi olla tiistaina. Vasen kylki, käsi, olkapää ja lapa ovat edelleen kivuliaita, särkylääkkeillä elän.
Mitään ei pysty tekemään, ajattelin että opiskelisin vähän englantia netissä mutta siitäkään ei tule mitään, ajatukset ovat koko ajan tuossa helvetin rysäyksessä.
En tiedä kauanko menee ennenkuin on taas kunnossa, tuskastuttavaa kun ei voi oikeastaan mitenkään vaikuttaa paranemiseen, ei ole selkeitä ohjeita miten voisi liikkua ja mitä tehdä.
Yöllä herään tunniksi pariksi valvomaan ja särkylääkkeitä ottamaan, no parempi sekin kuin alussa täysin ilman unta, siinä tuntuu jo ettei tätä jaksa.
Onneksi ei luita murtunut, se vielä puuttuisi tästä. Monet asiat pyörii mielessä yötäpäivää, miksi sitä miksi tätä, en rauhaa saa.
Mitään ei pysty tekemään, ajattelin että opiskelisin vähän englantia netissä mutta siitäkään ei tule mitään, ajatukset ovat koko ajan tuossa helvetin rysäyksessä.
En tiedä kauanko menee ennenkuin on taas kunnossa, tuskastuttavaa kun ei voi oikeastaan mitenkään vaikuttaa paranemiseen, ei ole selkeitä ohjeita miten voisi liikkua ja mitä tehdä.
Yöllä herään tunniksi pariksi valvomaan ja särkylääkkeitä ottamaan, no parempi sekin kuin alussa täysin ilman unta, siinä tuntuu jo ettei tätä jaksa.
Onneksi ei luita murtunut, se vielä puuttuisi tästä. Monet asiat pyörii mielessä yötäpäivää, miksi sitä miksi tätä, en rauhaa saa.
torstai 6. kesäkuuta 2013
Pitkä reissu
Tulin tiistaina kotiin 2 kk kestäneeltä pohjoisen reissulta. Aikaa kului saunan ja pesuhuoneen laatoituksessa, putkitöissä, sähköjäkin vedettiin lisää, keittiön tiskipöytä altaineen hanoineen hankalasti vedettyjen putkien ym. tuhannessa pikkuhommassa.
Kävin myös ystävien luona kylästelemässä vaikka missä. Pidettiin monenlaista juhlaa ja ihmettelyä.
Koko ajan tietysti kalastusta ja siikaa, taimenta ja muutakin kalaa tuli syötyä päivittäin.
Nettiä käytin sen verran että tuli laskut maksettua ja posti katsottua. Hyvin pärjää vähemmälläkin käytöllä.
Nyt ehtii taas seurata blogeja ja jotain omaakin väsätä.
Muutama kuva
Kävin myös ystävien luona kylästelemässä vaikka missä. Pidettiin monenlaista juhlaa ja ihmettelyä.
Koko ajan tietysti kalastusta ja siikaa, taimenta ja muutakin kalaa tuli syötyä päivittäin.
Nettiä käytin sen verran että tuli laskut maksettua ja posti katsottua. Hyvin pärjää vähemmälläkin käytöllä.
Nyt ehtii taas seurata blogeja ja jotain omaakin väsätä.
Muutama kuva
Tällaista oli kun menin sinne, kärryn etsintä |
Lumitöitä tiedossa liiterin ja varaston tienoilla |
Pieni keittiö, kulmasta puuttu hyllykkö ja oikealle sopis tiskikone jos välttämättä tarttee |
Kelpaa emännänkin tulla.. |
Tällaista pois lähtiessä |
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Etäluettava sähkömittari
Mökkipaikan sähköyhtiö Rovakaira on lähettänyt minulle laskun. Tässä laskussa on eritelty sähköenergia ja sähkön siirto toteutuneen kulutuksen mukaan.
01.01.2013-28.02.2013 Toteutuneet kulutukset. En ole ollut paikalla käyttämässä eikä kukaan muukaan ole käyttänyt etäluettavan mittarin kohteessa sähköä kyseisenä aikana. Summa ei ole iso ja plääh..eihän minun tartte summasta puhua vaikka olis 5 senttiä vaan toteutuneesta kulutuksesta. Kysymys on siitä mistä maksan.
01.01.2013-28.02.2013 Toteutuneet kulutukset. En ole ollut paikalla käyttämässä eikä kukaan muukaan ole käyttänyt etäluettavan mittarin kohteessa sähköä kyseisenä aikana. Summa ei ole iso ja plääh..eihän minun tartte summasta puhua vaikka olis 5 senttiä vaan toteutuneesta kulutuksesta. Kysymys on siitä mistä maksan.
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
torstai 28. helmikuuta 2013
Kiinalainen uusivuosi
Käärmeen vuosi alkoi 10.2 Thaimaassa. Juhlintaa ja ilotulitusta tietysti riitti, uuttavuotta juhlitaan tuolla vähän pidempään kuin meillä, päiväkausia. Juhlat muutenkin on tapana järjestää aivan pienistäkin asioista Thaimaassa ja hyvä niin, synkistellä saa sitten eräässä muussa maassa. klik
Phuket Town pallot laitetaan uutena vuotena |
Lohikäärmeitä |
Katuruokapaikka tavaratalon vieressä. Skootteri on kaikilla ja ne ovat uusia malleja ja Japanilaisia, täällä ei halpismopot kelpaa. Kaunis puu kukkii. |
Henkien koti |
Kalatiski Big C Patong Beach |
Mikähän tämä on? |
Tuk tuk ajelulla |
Koiralla on lämmin, varjopaikalla lepäämässä. |
Kasvi vailla nimeä? kerro jos tiedät |
tiistai 19. helmikuuta 2013
maanantai 18. helmikuuta 2013
Hämmentynyt olo
Eilen illalla saavuttiin kotiin Thaimaasta. Minulla on hyvä olo vaikka lento kesti kauan ja aikaeroakin on.
Mutta. Olo on aivan hämmentynyt, epätodellinen, en saa oikein sanotuksi tätä tunnetta.
Ihmisiä kohdellaan niin hyvin, ettei sitä oikein tajua. Ruoka oli erinomaista kaikkialla missä kävimme ja aina hymyissä suin palveltiin. Hieronta ja muut hoidot ovat aivan uskomattoman hyviä ja rentouttavia.
Meri. Ranta. Hiekka. Metsä............................
Aivan kuin olisin vieläkin siellä..puhelimenkin muistin vasta nyt kaivaa laukusta..
Kaikki on vaikuttanut minuun niin vahvasti, etten oikein voi uskoa tätä. En tiennyt että joku voi vaikuttaa minuun noin paljon...luotin itseeni ja siihen tunteeseen että tuolla vain käydään lomalla ja sillä selvä. Mutta se ei ole sillä selvä, löysin jotakin, mihin varmasti menen uudelleen.
Aamiaisen jälkeen ennen paahdetta kävelin pitkiä reissuja läheisillä kukkuloilla ja metsässä vai pitäisikö sanoa viidakossa uskomattoman hyväntuulisena, ei näkynyt käärmeitä, mutta lintuja ja muuta senkin edestä.
Aika ajoin Suomessa vaivaava masennus katosi kun astuin lentokenttä-bussista ulos Karonin rantakadulle, ja hotelliin, josta tuli kuin koti tuona lyhyenä aikana. Eikä pahasta olosta ole vieläkään tietoakaan, ja onneksi työasiat eivät aivan heti ole edessä. Riittää kun käyn kaupassa tänään. Ihmettelen.
Ikävä on muutamia paikallisia asukkaita ja lomalaisia joihin tutustuin. Ikävä on oikeastaan kaikkia niitä ihmisiä, jotka tekivät lomasta niin hyvän. Mutta eikö ikävä kuulu ihmiselämään joskus?
Kuvia laitan kyllä, on niitä kai joku 600 kpl. Ne vaatii tutkimista, otoksia on sellaisestakin mitä tänne ei voi laittaa. Tietysti jotain muutakin sanottavaa löytyy kuin kehuja. Täydellisyyttä ei ole, ja hyvä niin.
Mutta. Olo on aivan hämmentynyt, epätodellinen, en saa oikein sanotuksi tätä tunnetta.
Ihmisiä kohdellaan niin hyvin, ettei sitä oikein tajua. Ruoka oli erinomaista kaikkialla missä kävimme ja aina hymyissä suin palveltiin. Hieronta ja muut hoidot ovat aivan uskomattoman hyviä ja rentouttavia.
Meri. Ranta. Hiekka. Metsä............................
Aivan kuin olisin vieläkin siellä..puhelimenkin muistin vasta nyt kaivaa laukusta..
Kaikki on vaikuttanut minuun niin vahvasti, etten oikein voi uskoa tätä. En tiennyt että joku voi vaikuttaa minuun noin paljon...luotin itseeni ja siihen tunteeseen että tuolla vain käydään lomalla ja sillä selvä. Mutta se ei ole sillä selvä, löysin jotakin, mihin varmasti menen uudelleen.
Aamiaisen jälkeen ennen paahdetta kävelin pitkiä reissuja läheisillä kukkuloilla ja metsässä vai pitäisikö sanoa viidakossa uskomattoman hyväntuulisena, ei näkynyt käärmeitä, mutta lintuja ja muuta senkin edestä.
Aika ajoin Suomessa vaivaava masennus katosi kun astuin lentokenttä-bussista ulos Karonin rantakadulle, ja hotelliin, josta tuli kuin koti tuona lyhyenä aikana. Eikä pahasta olosta ole vieläkään tietoakaan, ja onneksi työasiat eivät aivan heti ole edessä. Riittää kun käyn kaupassa tänään. Ihmettelen.
Ikävä on muutamia paikallisia asukkaita ja lomalaisia joihin tutustuin. Ikävä on oikeastaan kaikkia niitä ihmisiä, jotka tekivät lomasta niin hyvän. Mutta eikö ikävä kuulu ihmiselämään joskus?
Kuvia laitan kyllä, on niitä kai joku 600 kpl. Ne vaatii tutkimista, otoksia on sellaisestakin mitä tänne ei voi laittaa. Tietysti jotain muutakin sanottavaa löytyy kuin kehuja. Täydellisyyttä ei ole, ja hyvä niin.
tiistai 29. tammikuuta 2013
Phuket
Pitkään suunniteltu reissu lähestyy, talven selkä taittuu Thaimaassa, Phuketin saarella. Lauantaina on lähtö ja kaikenlaista on mielessä. Matkatavarat, rokotukset, vakuutukset ym. kaikkea tulee mietittyä vaikka joka paikassa sanotaan että kevyet vaatetteet, passi ja rahat riittää, kaiken puuttuvan voi ostaa paikan päällä. Laitetaan kuitenkin perusjutut mukaan, ei tuosta mitään ostosreissua ole tarkoitus tehdä ja tuskimpa tuolla enää kovin edullistakaan on, kun kuitenkin matkailusta on pääelinkeino.
Kyllä tässä lämpimään haluttaakin, joka päiväistä lumen ja rännän tuloa vähäksi aikaa pakoon. Lappiin sitten keväämmällä, ehkä huhtikussa kun ensimmäiset todelliset merkit keväästä vasta näkyy.
Agentin ranta ja meidän hotelli.
Kyllä tässä lämpimään haluttaakin, joka päiväistä lumen ja rännän tuloa vähäksi aikaa pakoon. Lappiin sitten keväämmällä, ehkä huhtikussa kun ensimmäiset todelliset merkit keväästä vasta näkyy.
Agentin ranta ja meidän hotelli.
tiistai 8. tammikuuta 2013
Yksinäinen saarnipuu
Kävin tänään kävelyllä metsässä ja vähän muuallakin lähiympäristössä Kirkkonummella. Lauhojen säiden ansiosta lumi on painunut sen verran, että kulkeminen on aika vaivatonta.
Kuvattuakin tuli, tässä saarnipuu siemen lastissaan.
klik
Olen etsinyt netistä marjatuomipihlajan (amelanchier alnifolia) siemeniä heikolla menestyksellä. Piti viime kesänä asia hoitaa, mutta unohtui. Täytyy kai alkaa katsella ulkomaisilta toimittajilta. Siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn 4kk, joten kohtapuoliin pitäisi löytää. Vinkkejä voi laittaa...
http://www.youtube.com/watch?v=JLBanviNN9o
Kuvattuakin tuli, tässä saarnipuu siemen lastissaan.
klik
Olen etsinyt netistä marjatuomipihlajan (amelanchier alnifolia) siemeniä heikolla menestyksellä. Piti viime kesänä asia hoitaa, mutta unohtui. Täytyy kai alkaa katsella ulkomaisilta toimittajilta. Siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn 4kk, joten kohtapuoliin pitäisi löytää. Vinkkejä voi laittaa...
http://www.youtube.com/watch?v=JLBanviNN9o
maanantai 17. joulukuuta 2012
Lähtö, matka ja Hirvi
Lauantaina heräsin jo 04.30 ja hyvä niin. Lunta tuli ja tie oli menossa umpeen. Verkotkin vielä vedessä per...saa...Kahvia juomaan ja pakkaamaan, on päästävä lähtemään pian.
Tuli siinä sitten mieleen, että jos alan päivänvaloa odottamaan en pääse enää sille päivälle lähtemään. Ei muuta kuin kelkka käyntiin ja verkoille. Siinä sitten kelkan valoissa lapan verkot pois, perkaan kalat ja hoidan muut asiaan liittyvät jutut ja ajelen takaisin mökille.
Tavarat autoon, kelkka liiteriin, kaikenlaiset vesiputkien tyhjennykset ym. Kämppä jää kylmilleen, pumppu on saunassa ja kytken sen uudelleen aina kun tulen.
Ja niin pääsen lähtemään, tai en niin vain, kokonaista 2 tuntia lapiointia ja eestaas ajoa ensin että pääsen maantien varteen. Tajusin siinä vaiheessa että en jaksa tähän päälle yli tuhatta kilometriä ajoa.
Matka alkaa lumituiskussa, jota sitten jatkuukin alusta loppuun. On ajettava rauhallisesti, rekan tullessa vastaan hiljennettävä vauti ryömimiseksi. Onneksi todella pahoilla urilla olevaa tietä on vain Sodankylään asti.
Rauhassa ajelen menemään, ja katselen ja ihmettelen samalla lumitilannetta metsässä, Rovaniemen puolelle tultaessa lumi vähenee rajusti ja napapiirillä lunta on vain murto-osa verrattuna Peurasuvantoon, varvut näkyvät kuin ensilumilla.
Syön ja juon kahvit Tervolassa, tuli jo nälkäkin.
Matka jatkuu, ja Oulussa alkaa tuntua vaikealta, pitääkö soittaa tutuille ja kysellä lepo/yöpaikkaa? ei mulla enää varsinaista kiirettä ole, sama vaikka menis pari päivää välilläkin, kunhan ei tarvitse lapioimaan alkaa.
Jatkan kuitenkin, Pihtiputaan tienoilla alan katsella yöpaikkaa, majoitusliikettä. Hylkään muutaman ja niin saavun Äänekosken tuntumaan, tien varressa kyltti; Hotelli Hirvi, sinne. Hotelli vaikuttaa autiolta, alakerrasta kuuluu kuitenkin jytinää, pubi on auki ja menossa on karaoke. Menen jututtamaan baarimikkoa, kysyn hotellista ja huoneista. Kertoo, että kyllä sinne pääsee ja on tilaa ja yhden hengen huone aamiaisineen maksaa 50 euroa. Kaupat syntyy heti, alan olla lepokunnossa.
Huone on ihan kohtuullinen, on tv , suihkut ja muut perusjutut. Aamiainen ok. Ei tuossa tarvitse mitään loistohotellia kun alkaa olla todella poikki. Olen tuon Hirvihotellin huomannut jo vuosikymmenten ajat, nyt vasta yövyin siellä.
Huomioiota matkalta, osalle ihmisistä pitäisi olla autossa lumilukko, niin sikamaista ja lapsellista käytöstä on pöllyävällä tiellä ajaminen. Kaikkein eniten viduttaa nuo perässäroikkujat, eivät ymmärrä pitää kunnollista väliä, eivätkä sitten aja ohi vaikka olisi tilaisuus ja näkyvyyttä. Ohituskaistojen käyttö on joillekkin aivan idioottimaista, kun siinä tulisi turvallinen tilaisuus ohittaa hitaasti ajava, niin eiköhän tällä ala kiihdytysajot juuri siinä ohituskaitalla. Kaikenlaista järjettömyyksiä näkee, ja ei voi kuin ihmetellä ettei onnettomuuksia tule enempää.
Jos olisin saanut autojunapaikan, niin en olisi tietenkään tähän helvettiin lähtenyt, mutta nyt oli pakko.
Kävin juomassa vielä 2 tuoppia illalla. Ei laulattanut.
Tuli siinä sitten mieleen, että jos alan päivänvaloa odottamaan en pääse enää sille päivälle lähtemään. Ei muuta kuin kelkka käyntiin ja verkoille. Siinä sitten kelkan valoissa lapan verkot pois, perkaan kalat ja hoidan muut asiaan liittyvät jutut ja ajelen takaisin mökille.
Tavarat autoon, kelkka liiteriin, kaikenlaiset vesiputkien tyhjennykset ym. Kämppä jää kylmilleen, pumppu on saunassa ja kytken sen uudelleen aina kun tulen.
Ja niin pääsen lähtemään, tai en niin vain, kokonaista 2 tuntia lapiointia ja eestaas ajoa ensin että pääsen maantien varteen. Tajusin siinä vaiheessa että en jaksa tähän päälle yli tuhatta kilometriä ajoa.
Matka alkaa lumituiskussa, jota sitten jatkuukin alusta loppuun. On ajettava rauhallisesti, rekan tullessa vastaan hiljennettävä vauti ryömimiseksi. Onneksi todella pahoilla urilla olevaa tietä on vain Sodankylään asti.
Rauhassa ajelen menemään, ja katselen ja ihmettelen samalla lumitilannetta metsässä, Rovaniemen puolelle tultaessa lumi vähenee rajusti ja napapiirillä lunta on vain murto-osa verrattuna Peurasuvantoon, varvut näkyvät kuin ensilumilla.
Syön ja juon kahvit Tervolassa, tuli jo nälkäkin.
Matka jatkuu, ja Oulussa alkaa tuntua vaikealta, pitääkö soittaa tutuille ja kysellä lepo/yöpaikkaa? ei mulla enää varsinaista kiirettä ole, sama vaikka menis pari päivää välilläkin, kunhan ei tarvitse lapioimaan alkaa.
Jatkan kuitenkin, Pihtiputaan tienoilla alan katsella yöpaikkaa, majoitusliikettä. Hylkään muutaman ja niin saavun Äänekosken tuntumaan, tien varressa kyltti; Hotelli Hirvi, sinne. Hotelli vaikuttaa autiolta, alakerrasta kuuluu kuitenkin jytinää, pubi on auki ja menossa on karaoke. Menen jututtamaan baarimikkoa, kysyn hotellista ja huoneista. Kertoo, että kyllä sinne pääsee ja on tilaa ja yhden hengen huone aamiaisineen maksaa 50 euroa. Kaupat syntyy heti, alan olla lepokunnossa.
Huone on ihan kohtuullinen, on tv , suihkut ja muut perusjutut. Aamiainen ok. Ei tuossa tarvitse mitään loistohotellia kun alkaa olla todella poikki. Olen tuon Hirvihotellin huomannut jo vuosikymmenten ajat, nyt vasta yövyin siellä.
Huomioiota matkalta, osalle ihmisistä pitäisi olla autossa lumilukko, niin sikamaista ja lapsellista käytöstä on pöllyävällä tiellä ajaminen. Kaikkein eniten viduttaa nuo perässäroikkujat, eivät ymmärrä pitää kunnollista väliä, eivätkä sitten aja ohi vaikka olisi tilaisuus ja näkyvyyttä. Ohituskaistojen käyttö on joillekkin aivan idioottimaista, kun siinä tulisi turvallinen tilaisuus ohittaa hitaasti ajava, niin eiköhän tällä ala kiihdytysajot juuri siinä ohituskaitalla. Kaikenlaista järjettömyyksiä näkee, ja ei voi kuin ihmetellä ettei onnettomuuksia tule enempää.
Jos olisin saanut autojunapaikan, niin en olisi tietenkään tähän helvettiin lähtenyt, mutta nyt oli pakko.
Kävin juomassa vielä 2 tuoppia illalla. Ei laulattanut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)